Minun lapseni antavat arvoa sille etteivät joutuneet koskaan syntymään. Heidän ei tarvinnut sairastaa tulirokkoa eikä kestää peruskouluopen lepertelyä. En koskaan vaadi heitä raivaamaan liiterin takaa romppeita kaatopaikalle, ja miksi niitä pitäisi raivatakaan. Heidän ei tarvitse kuunnella iskän kummallisia pinttymiä ja sietää itseään nuorempien tyttöystävien arvioivia katseita, puhumattakaan iskän mustasukkaisuuspurkauksista.

Minun lapseni eivät tarvo metsässä. Vaikka hyvä olisi. On se nyt perkelettä ettei saa persettään ylös sen vertaa että kävisi hengittämässä vähän puhdasta happea ja samalla nostamassa muutaman sienen talteen! Ja pakkoko se on pihaan asti ajella niillä auton rotteloilla, ja kakarat pois sen kottikärryn kimpusta! Hyi olkoon, pitikö niitä pentujakin vielä hommata ja et kai sinä ääliö äänestä demareita? Et? No hyvä.



Kuva jota Kataiston Vesa ei ottanut: Keijjo ja hänen poikansa. Hmm. Mikähän sen nimi olisi ollut? Marksi?