Olis siinä menetetty sävyisä mies. Jos hukkunu olisit. Varmaan perhettäki ny harmittais.

Lapsuudessa kuulee iltasatuja. Minä en juuri, mutta muut.

On merkillistä, että kiehtova, sukupolvia kehittynyt iltasatu saakin lapsen nukahtamaan? Miten kiinnostavaan nukahtaa?

Vai onko kysymys juuri siitä että taiteen tarkoitus on herättää luominen käyntiin kohteessakin. Että lapsi alkaa nähdä sadun maailmaa, astuu siihen ja versioi sitä, ja siihen nukahtaa… Että vain aikuinen jähmettyy tarkkaavaisena kuuntelemaan miten se oikein  menee. Ettei enää olisi lupa jättää kertojan etääntyvää muminaa ja rientää tutkimaan tutun sadun kummaa kohtaa omin päin, uneen…

Kyllä minä loukkaantuisin jos panostaisin hyvään sadunlukuun ja kakara torkahtaisi. Perkele!