Olen onneksi päässyt siitä ohi. Kiikalan kioskin seinällä oli 60-luvulla Katri-Helena-juliste.  Nurmen Mari möi jäätelöä. Rokkia pilkattiin radiossa, Saukki esitti pikkuoraviensa kanssa rokkia parodioivan renkutuksen. Koulussa opettaja Maija Salonen nolasi, kun yritin hyräillä Lassa Mårtenssonin kappaletta "On taaskin sunnuntai, ja haalarit jo nurkkaan jäädä sai" koska se oli jotenkin syntiä. Kotona isä tykkäs siitä, taisi olla ainoa "työväenlaulu" mitä radio suostui soittamaan. Saatana periköön uskovaiset, ja niinhän se periikin.

Folk-Fredi lauloi protestilaulua: "Täällä istun mä tunkiolla…". Oikein kantaaottavaa joten hän tukevoitui kovasti suosion myötä ja saattoi jättää Folkin pois. Simo Salmisen protestilaulu oli tyylikkäämpi. Pilkata piti jos joku yritti huomata yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta taiteessa. Hannu Salamaa piti oikein rangaista. Natsit olivat voiman tunnossa, mistähän syystä, vaikka olivat hävinneet sodan.

Mutta järjestyksessä toiseen Ruisrockkiin ehdin. Ja poikuus meni, vaikkei siinä mitään kehumista ollut. Hänen nimensä oli Ani enkä kuullut hänestä sen koommin. Ruissalossa oli Canned Heat ja mitä lie, mutta eninten kolahti Niemen.

Levysoitinta en koskaan omistanut. Yritin ostaa kaverilta kasettinauhurin muttei se toiminut kuin parikymmentä minuuttia. Biitlesiä soitin sen ajan.

Mutta serkkulikka seurusteli Rauli Baddin Somerjoen kanssa joten sen tunsin.

Velvet Underground and Nico
Rolling Stones
Lou Reed
Leonard Cohen
Unto Mononen