Kiikalassa oli kirjakauppa, jonka omistaja antoi Nakke Nakuttajia ilmaiseksi. Hän tiesi ettei minulla ollut juuri rahaa, ja häntä arvelutti kun halusin ostaa Antero Vipusen jonka olin nähnyt serkuilla. Ehdotti että se hankittaisiin kirjastoon. Mutta sitten ei olisi voinut tehdä tehtäviä suoraan kirjaan. Hän ehdotti että kopioisin niitä voipaperille. Mutta sitten en olisi voinut opetella ulkoa suomen pisintä sanaa.

Ensimmäinen kirjastosta lainaamani kirja oli Kimmon matka satulinnaan. Se oli sietämättömän jännittävä. Kirjastoa hoiti kanttori. Hän tempaisi kädestäni Punavyö-kirjan tiuskaisten "Ne on isojen poikien kirjoja!" Minua olisi vituttanut, jos olisin tuntenut tuon sanan. Luin sitten Kafkan Linnan aika pian. Mutta Tinttejäpä siinä kunnantalon yläkerrassa sijaitsevassa kirjastossa oli: Sarviaisen salaisuus, Merirosvon aarre, Ihmeellinen tähti. Niitä vanhoja käännöksiä joissa kapteeni juo malspiikkia.

Aikuisena on mukavaa kun ei kiinnosta paskaakaan. Aikuisena kirjoittaa ja piirtää ite mitä on asiaa. Aikuisena ei ole elämää edessä stressaamassa. Eikä houkuttelemassa.