En suinkaan katsellut hautapaikkaa itselleni, sillä kun minulla ei ole omaisia, aion kuolla urheassa tulitaistelussa Kelan rappusille.

Panin kuitenkin merkille seurakunnan useaan hautaan tökkäämään kuulutuksen. Ehkä omaisetkin ovat kuolleet. No, ei ole mun juttu.

Lapsuudesta en muista samalla lailla nälkäisyyttä kuin Julle. Useimmiten ruoka maistui pahalta. Kouluruoka oli pahaa. Kotiruoka oli harvoin hyvää. Kylässä piti syödä kamalan makuisia asioita kuten maksaa. Niinpä olin laiha. Pidin kyllä jauhelihasta, banaaneista ja hernekeitosta. Nykyisin olen lakto-uovo-vegetariaani pelkästään ollakseni hankala. Kylässä käydessä on niin somaa syödä kaali mutta jättää lammasläjät lautasen reunalle kuten ystäväni Laurin 50-vuotispäivillä äskettäin. (Vuoriston Hannu - lampaankasvattaja - on niin mukava mies että hienotunteisuudesta vältän vierailua hänen ruokapöydässään.)