Yleensä kun käyn Kiikalassa, Järven Pentti tulee jossain kohtaa vastaan. Pysähdymme vaihtamaan kuulumisia mutta aika lailla ilmojen ympärillä keskustelu pyörii kun ei niin yhteisiä aiheita tahdo löytyä. Pentti tietää paikkakunnan oloista vaan itse en aina tunne kuulemiani nimiä, moni on tuttu vain ulkonäöltä.

Vartuimme samaan tahtiin. Ystävällinen ihiminen hän on, hymy aina valmiina. Mutta kuvaan on sattunut kipeä katse.