Kaikki onnelliset isät muistuttavat toisiaan, jokainen onneton isä on onneton omalla tavallaan.

Isänpäivänä satoi nyheröä, isänpäivä satoi lapsia omalla tavallaan. Miehellä oli viisi lasta. Kolmesta avioliitosta, vanhin ja nuorin tyttöjä, pojat siinä keskellä, kaikki sovussa. Se matematiikasta. Mies oli koti-ihminen, hän piti puuhellan lämmöstä ja palavien kuusihalkojen paukkeesta, koirasta nukkumassa plyyssisohvalla, purukumikuvien keräämisestä, vanhan Landolan helinästä, hyvästä ruuasta, jutustelusta, Henri Cartier-Bressonin mustavalkoisista valokuvista. Hänellä oli tapana rakastua. Hän oli jouluihminen, joulusaunan höyry, kuivatetun vihdan tuoksu, kynttilöiden ja lyhtyjen sytyttäminen valaisemaan hämärää saivat hänet hymyilemään. Havun tuoksu, lanttulaatikon tuoksu, joulutorttujen ja piparien tuoksu täyttivät jouluisin miehen talon ja mielen. Kerran he olivat olleet naapurin isännän ja kahden lampaan kanssa kyläkoulun joulujuhlassa. Miehet olivat pukeutuneet paimeniksi. Juhla oli järjestetty ulkotiloihin, koulun viereiselle metsänreunalle ja niitylle. Lapset ja vanhemmat kulkivat ryhminä rastilta rastille lyhdyt kännyissä aamuhämärässä. Oli laulamista ja tietokilpailua. Miehet lampaineen olivat viimeisessä rastissa, jossa heidän lisäkseen olivat myös Joosef, Maria, Jeesus lapsi ja enkeleitä. Jeesus oli hieno nukke, joka lepäsi kapaloituna heinäpetillä. Rasteja oli useita ja kun lapset viimein olivat viimeisellä rastilla, kaikki yhtä aikaa ja laulettiin enkeli taivaan, olivat lampaat syöneet Jeesuksen seimestä kaikki heinät ja vaikuttivat tyytyväisiltä.

Miehen haaveena oli ollut pitkään, saada olla lastensa kanssa yhdessä jouluaattona. Nauttia siitä taiasta, nauttia jouluateria. Nuorin asui vielä kotona. Isänpäivän aamuna he kantoivat sisään pienen pöydän, varsinaisen pöydän jatkoksi, ladosta kaivettiin olkien seasta vanhoja tuoleja ja palleja. Pläkkikannuun taiteltiin kuusenhavuja, Lyhtyihin tuikkuja. Vaimo oli valmistanut ruokia edellisestä päivästä lähtien. Lohta, mätiä, silliä, possua, rosollia, valkosipulia, kasvispihvejä vanhimmalle. Torttuja, pari tuorejuustokakkua.

Kaksi veljestä tuli ensin, sitten vanhimmainen, miehensä ja esikoisensa kanssa. Mies laittoi joulumusiikin soimaan. hän oli polttanut ceedeellisen joulumusiikkia. Piti otta Jethro Tullin Christmas song, joulu ei olisi mitään ilman Lennonin War is over, eikä Poguesin sitä, missä mies muistelee putkassa jouluna kultaansa, Leskisen Sika pitää olla ja Rajattomien Kulkuset, nuorimmainen tykästyi Irwinin Kop kop kop biisitä.Vaimolta mies sai lahjaksi piparkakkukirjan. Vanhempi tyttö oli tehnyt grafiikkaa, hän toi myös makeisia, nuorempi oli valmistanut koulussa traktorikortin,  siinä oli punainen traktori, niinkuin miehen Fergussoni. Pojilta mies sai Strömsö- kirjan. Mies ajatteli, hyvä ei tarvitse ostaa tätä jouluksi vaimolle.

He eivät odottaneet yhtä veljeä saapuvaksi, vaan ryhtyivät aterioimaan. Kaikilla oli nälkä. Nuorimmalla veljellä oli paha kankkunen ja autokuume. Häntä valistettiin tukevan aterian ihmeitä tekevästä vaikutuksesta. Parempi mieli. Juomaksi hän valokoi mehua. Juotiin kuohuviiniä ja olutsekoitusta, pullot loppuun. He istuvat ja juttelivat, työstä ja opiskelusta, Porvoosta, asumispaikkana ja inspiraation lähteenä. Mies muisti lapsuutensa Porvoossa. . Pienimmät leikkivät ja pelasivat tietokonepelejä. Sitten juotiin kahvit ja syötiin isänpäiväkakkua. Mies otti valokuvia.

Lapset lähtivät hämärän laskeutuessa ja räntäsateen raapiessa poskia.

Vanhin pojista saapui Espoosta nuorikkonsa kanssa puolen tunnin kuluttua. Mies sai Valintalosta ostetun suklaapukin. Mies oli kuohuviinin nostamassa nopeassa hiprakassa ja täynnä. Hän kieltäytyi syömästä. Vaimo ja nuorimmainen söivät seuraksi. Sitten poika pelasi tytön kanssa tietokonepelejä ja kaikki muut pelasivat Carcassonne lautapeliä, paitsi mies. Sitten he katsoivat Rammsteinin videon Keine Lust ja katselivat miehen ottamia valokuvia, he keskustelivat Porvoosta, siitä joulu- ja kesäkaupunkina. Pojan tyttöystävällä oli kesäpaikka Porvoon eteläkärjessä. Poika soitti vanhaa Landolaa. Käytiin katsomassa ankkoja ja sitten he lähtivät ajamaan pimeään yöhön. Mies nuuhki pehmeää ilmaa ulkovalon piirissä. Koira tahtoi sisään, tempoi juoksunarussaan. Se mies olen minä.