Sukset Muutin Helsingin keskustasta, Kampista Maunulaan kun oli yhdeksän. Mulle ostettiin ensimmäiset sukset, Järvisen jääpuikot. Naapurin äijä kiinnitti siteet. Faija oli ties missä. Olin tohkeissani. Lähdin ensimmäistä kertaa kohti suurta tumaa metsää ja tuhansia salaperäisiä latuja. Elannon kaupan kohdalla pikkupoika katseli menoani ja huusi äidilleen: - Hei toi iso poika ei osaa hiihtää. Hävetti saatanasti, kaikki katsoivat. Äiti teki usein lauantaisin lihapiirakoita. Niitä oli mukava ottaa reppuu evääksi, kun lähdin sunnuntaiaamuna hiihtelemään. Metsät olivat täynnä risteileviä latuja. Mun lenkki kulki Käpylän ja Pekansuon hyppyrimäille tsiigaamaan uljaita lentoja ja karseita kuperkeikkoja. Minä hypin vain pienistä itsetehdyistä hyppyreistä. Himomenijät puuttuivat metsistä siihen aikaan kokonaan. Ihmiset nauttivat luonnossa olemisesta. Tyypeillä oli hienoja puuruksia, Lampisen limalaudat ja Karhun leveät, tummaksi petsatut.

Keväällä Pera muutti naapuritaloon, tuli meidän luokalle, ystävystyttiin. Se lainasi suksiani ja meni hyppäämään Pekansuon hyppyristä. Sukset menivät säpäleiksi ja Peran jalka pantiin pakettiin. Sain faijalta selkään.

Jouluna sain käytetyt luistimet. Luistinradalle menin vasta kun valot oli sammutettu. Sain rauhassa harjoitella tähtien alla. Pera huusi kannustushuutoja lumipenkalta ja heilutti kainalosauvojaan.