O aamu. Muija o menny,  o keittänny liian vahvaa kahvia, se ei tajuu ettei tätä tummapaahtosta pistetä kourakaupalla. Tässäki iäs o kouluutettava, mikä mä oon sitä opettamaha, o itessäki kylliks, o meinaan yritetty. Ny o kaunista ennenku tulee räntää taivaalta. Poika tulee käymään, jahka se herää siellä kivikyläs, tuloo vaihtaa suvikummit, silloin sitä näkee. O se kumma, ku ne pääsee hajuvanan perään niin ei en sitte enää muuta. Vaik olis puunkaatoo, klapintekoo, vintin rakentamista, pikkulan tyhjentämistä, pihan siivoomista, perunamaan mylläämistä, lampolan lantapatterin ajoo, pikkusiskon hoitoo, koirien kusettamista, lammasaitojen tekoo, valkosipulien istuttamista, grillaamista, saunomista, juttelua isän kanssa, mustarastaan, satakielen ja peipon laulun kuuntelua, kaljaa ja kossua, romujen keräämistä, kevätuintia, kalastusta. Nihninihni niillä o kiirus sinne yhteen paikkaan, sinne mustaan aukkoon, joka imee niitten kaiken enerkian. No mä ny kuitenki juan tätä muijan sumppii ja keitän ankoille makaroonii ison kattilallisen ku tuli eilispänä käytyy Lidelis. Mä ostin sieltä itelleni kasvihuoneen, ettei toi naapurin ukkeli pääse leveilemään liiaksi silä omallaan. Mä valmistaudun, ku Pekkarinen pistää kaikki tyättömät kyykkyy ja yrittäjiks, ni mulla o tuatantolaatos valmiin ja musta tulee kasvihuoneyrittäjä. Viel olis saatava EU –rahaa, notta vois tehä opintomatkan Epsanjaan, sielä ko no niin lunkisti ja edukkaasti tuattaa noita tomaatteja. Viel olis pohrittava mikä olis se akuutein homma ku poika tuloo, olisko se toi pikkulan pikkuhomma. San sää se sille sit.

One more cup of coffee before i go