Vaimo käy näinä aikoina kuumana ( hyvä näin), jos olis asiaa, mut ku se vaatii, että olis oltava ruokaa, kun se tulee väsyneenä duunista, ja mun olis se tehtävä. Tiedättehän te kokattava, keitettävä, paistettava, pistettävä jotain uuniin, kuorittava, maustettava, punnittava, ööh pirun vaikeeta. Ei ihan helppoa todellakaa. Ei oo tullu valmista. Salaattia on tullu, se on helppoa. Kurkkua, omenaa, jenkkiä, yrtsykkää, öögeliä, etikkaa, joskus ripaus sokeria. Mutta eihän se vaimolle riitä, on oltava lämmintä.

Eilenkin vaimo tarpo lumituiskussa kolme ja puol kilsaa tänne himaan , eikä portaita oltu edes putsatu. : (  Niin että sen täyty ekaks ryhtyä siihe hommaan. Jos mä oon käyttänny sitä kolme vuotta kokkikoulussa, niin kyllä kai sille kuuluu silloin ruuanlaitto, eikä mulle , siis pientä rajaa. Jos mä olisin käynny sellaisen kurssin niin tottakai mä pusaisin aina sille hienot ruuat, sammenmätiä, hanhenrintaa ja sen sellaista. Mut nyt tää tilanne on vaan sellainen. Mä huolehdin suhteista. Naapurin isäntä toi viime viikolla fasaanin, se on nyt riippunnu about viikon puuliiterissä, elikkä alkaa olla sillä kintaalla, että rintapalat olis parhaimmillaan. Nää riiputtamiset mä tiedän. Tässsä iässä sitä ei oiken muuta saa, ku hyvin riiputettua. Mut se onkin parasta. Joo ja joka syksy on saatu peuranlihaa puolikkaan verran, ihan vaan mun suhteilla. Mut kyllä asiat hoituu : D , ku keskustellaan, nyt vaimo  kokkaa  illalla valmiiks seuraavan päivän safkat ja mä lämmitän ne ja katan pöydän sitte ajallaan…joo ja putsaan tietysti ulkoportaat.